Tornion Palloveikot

Välieräottelumme BotniaD1 vastaan alkoi klo 15.30. Syynä Akilles-Narukerä puolivälierän venyminen 3 otteluun(Heikki Hyvönen lähetti terveisiä kaikille tutuille).  Eli taas piti pitää poikia “pakkolevossa”  puoli päivää. Ohjelmoimme aamun taas pieniin pätkiin: Aamupala+pakollinen elokuva+päivälenkki+ palaveri ja kentälle. Näin saatiin kisuamisaika minimiin.

Ottelu alkoi meidän selvällä hallinnalla -hyvät paikat seurasivat toisiaan. Emil Jussila siirsi riparista johtoon. Sen jälkeen oli Joonas Kangasniemi pujotteli itsensä läpiajoon, vain viimeistely ei onnistunut. Sen jälkeen meillä oli vielä hyviä paikkoja, mutta EI. Botnia tasoitti käytännössä ensimäisestä paikastaan – kulmakikasta hieno maali.  Botnia siirtyi vielä ennen taukoa 1-2 johtoon.

Tauolla oli täysityö hillitä ylikierroksilla käyvää joukkuetta. Toinen puoliaika alkoi mahdollisimman huonosti. Botnia teki heti alussa  näin jälkikäteen -ratkaisevan maalin. Pallo alkoi polttaa poikiemme lavassa ja mikään ei oikein enää onnistunut paineessa ja kiireessä pelaavaa joukkuetta. Koko pelin ajan jatkunut sade teki jäätäpitkin pelaamisesta vaikeaa ja kun emme ole mikään “pitkän pallon joukkue”. Samoissa olosuhteissa Botnia sen sijaan alkoi olla pelissä hallitsevampi joukkue. Botnia teki vielä kaksi maalia ja 1-5 tappio oli oikeutettu tulos.

Tietenkin vastustajalle täytyy antaa kunniaa – pelin alussa he roikkuivat pelissä taidolla ja tuurilla ja me emme pystyneet ratkaisemaan peliä. Botnia sen sijaan käytti paikkansa ekapuoliajalla tehokkaasti.  Ja meni toisella jaksolla menojaan.

Pronssiotteluun valmistautuminen oli raskasta työtä. Puoleen tuntiin pelin jälkeen joukkue raivosi, itki, tiuski ja kitisi. Mutta sitten aloitettiin valmistautuminen pronssiotteluun. Joukkue lähti lenkille ja venyttelemään ja pikkuhiljaa nälkä alkoi kasvaa ja alettiin nähdä taas mahdollisuus. Sitten jäälle ja viellä kunnon luistelut päälle – Joukkue oli valmis!

Ottelussa otettiin taktiikaksi ensin vastatuuli ja tapellaan puolustuksen kautta. JPS oli hävinnyt puolituntia aikaisemmin Kamppareille loppuottelupaikan 4-5. JPS painoi alussa voimakkaasti – mutta me valuttiin alaspäin ja JPS puski linjaamme turhaan.  Sitten yhdestä nopeasta vastahyökkäyksestä Olli Mesilaakso vapautti Markus Stillin vauhtiin painava lyönti ja mokke sylki eteensä, johon Markus itse ehti ensimmäisenä. Näissä lukemissa siirryttiin puoliajalle.

Puoliajalla muutettiin taktiikkaa takaisin normaaliksi eli hyökkäysvoittoisemmaksi. Myötätuulen turvin sitten karkasimme vastustajalta lopullisesti: Jesse Puljujärven soolo 2-0. Olli Mesilaakso sai syötön huijasi pari pakkia ja laukoi vastustamattomasti 3-0.  Vastustaja sai kavennuksen 3-1 rankkarista, joka aiheutui kun pelaajamme kaatui pallottoman JPS pelaajan päälle. Sitten taas asialla tutkapari Mesilaakso-Still – Olli syötti ja Make laukoi moken längistä 4-0.  Koko toisella jaksolla meillä ei ollut enää mitään hätään. JPS:n taskurakettien polttoaine oli käytetty ensijaksolla ja me veimme jaksoa selvästi.

Lopputulos 4-1 oli oikeutettu ja loppuvihellyksen jälkeen lensivät kypärät ja hanskat suuren maailman tyyliin. Pronssit kuuluivat meille! Mutta….

ToPV D kohtasi tänään lohkovaiheen kaksi viimeistä peliä. Ensin kohdattiin JPSD1.  Joukkuetta käytiin tarkkailemassa ja taktiikkaa suunniteltiin nähdyn perusteella. Joukkueemme oli liikkeellä tosi kepeällä jalalla ja palaverissa sovittuja asioita noudattettiin mallikkaasti.

Ensimmäisellä puoliajalla painoimme peliä toistuvasti JPS -päätyyn. JPS:n ainoana keinona oli pelata pitkää – tosin se tiedettiin saatiin hyvin kuriin. Kova prässi ja laadukkaat syötöt takasivat jatkuvasti maalintekopaikkoja. Puoliajalle siirryttiin 4-0 johdossamme. Toiselle puoliajalle ainoa ohje oli oman maalin puhtaana pitäminen. Se ei aivan onnistunut ja JPS sai yhden kaukolaukauksen sisään. Meilläkin oli useita maalipaikkoja, mutta palloa ei saatu hyvistäkään paikoista sisään. Lopputulos 4-1 meille. Pitkää vaihtopenkkiä (7 pelaajaa) pyrittiin pyörittämään 20 min puoliajassa - se hiukan sekoitti peliä, mutta kokonaisuudessaan ottelu oli varma suoritus.

Toisessa ottelussa kohdattiin Narukerä. Olimme jo JPS ottelussa varmistaneet välieräpaikan, joten paineita ei ollut – ja se näkyi. joukkue nautti tekemisestään ja onnistumiset seurasivat toisiaan 4-0 syntyi alle 10 minuutissa.Vaihtopenkki eli kokoajan, eikä se juuri näkynyt joukkueen esityksessä. Loppunumerot 9 – 0 kertovat kaiken. Narukerä yritti pelata, eikä sortunut mihinkään turhautumiseen.

Joukkueemme oli tänään jäätävä. Peli paranee ottelu ottelulta. Huomenna kohdataan Botnia D1, joka voitti puhtaalla pelillä A-lohkon. Joukkue on täysi arvoitus, mutta lohkovoitto kertoo kaiken. Haastava päivä odottaa – välierä vasta 15.30. pitkä päivä odottaa. Mutta joukkueen ilme tällä hetkellä on hyvä – toivottavasti se säilyy vielä huomenna.

SM -turnauksen toinen peli pelattiin hieman huonommissa olosuhteissa kuin aamulla. Samanaikaisesti pelin alkamisen aikaan alkoi taivaalta sataa lumirieskoja. Se häiritsi hiukan jäätäpitkin pelaamista.

Ottelu alkoi meidän kannalta surkeasti. Suunnilleen ensimmäisestä hyökkäyksestä Kampparit siirtyi johtoon. Heti perään Kamppareille tuomittiin rankkari, joka lyötiin vastustamattomasti maaliin. Muutama minuutti ja 0-2. Siinä kävi aikalisäkin mielessä, mutta jatkuva sade “kehoitti” pelaamaan. Tämän jälkeen myös me tule päästiin otteluun mukaan. Ja kavennus tuli kulmasta, jonka Jesse Puljujärvi löi takalyöjän paikalta sisälle. Puoliaikatulos siis 1-2 Kamppareille.

Toisella puoliajalla mentiin vauhdilla päästä päähän. Molemmille joukkueille tuli hyviä paikkoja, mutta joukkueet eroitti toisistaan viimeistely. Kampparit teki paikoista 4 maalia ja me nolla maalia. Lopputulos 1-5 Kamppareille on vähän liikaa, mutta oikea joukkue voitti. Kamppareiden puolustuspelaaminen oli tänään myös todella rautaa! 

Pikapalaveri joukkueen kanssa heti vihellyksen päätyttyä antoi osviittaa – häviön syystä oltiin yhtämieltä  ja huomenna laitetaan taas uutta matoa koukkuun. Nyt energian suuntaus oikeisiin asioihin. Toivotaan vaan, että sää pysyisi kohtuullisena.

Avausvastustajamme oli Botnia Helsingistä. Etukäteen Etelälohkossa toiseksi sijoittunut joukkue tiedettiin kovaksi vastustajaksi. Sää oli mainio, ei juurikaan tuulta ja pakkasta semmoset 5 °.

ToPV aloitti salamaalulla. Ei ollut kulunut minuuttiakaan kun palloa kaivettiin ensimmäisen kerran Botnian verkosta. Maalin laukaisi hienosti Jesse Puljujärvi. Olisi luullut, että se vapautti meitä. Mutta ei – joukkue oli todella kipsissä ja helpotkaan syötöt eivät löytäneet kaveria. Peli aaltoili päästä päähän, mutta laukauksemme eivät osuneet maalipuiden väliin. Botnian pelaajissa oli paljon jääkiekkotaustaisia pelaajia – maalintekoon piti päästä tosi lähelle. Puolustuksemme sumputti nämä yritykset välillä taidolla ja välillä tuurilla. Yhtäkkiä Jesse Puljujärvi polkaisi vauhtiin ja häntä ei saatu nurin millään ja taas kaivettiin oranssia verkoista.

Puoliaika oli tasainen ja molemmilla joukkueilla oli hetkensä. Mutta meiltä se oli todella huono – pallo poltti kovasti.

Toinen puoliaika alkoi myös tasaisissa merkeissä. Meiltä alkoi kuitenkin per uspelaaminen onnistuun ja nähtiin jo “Jääpalloa”. Kun kulman jälkitilanteesta Toni Vaarala siirsi joukkueemme 3-0 johtoon niin peli rauhoittui entisestään. Saatiin todella paljon hyviä vastahyökkäyksia, josta sitten syntyi päätöslukemat 4-0. Saku Koivumaa antoi napupassin puoleen kenttään Toni Vaaralalle, joka polkaisi täyteen vauhtiin – Markus Still oli hyvin matkassa ja liikkumisellaan sitoi puolustajan ja Toni kiersi vastustajan ja vielä maalivahdin ja pisti pallon pömpeliin – upea suoritus.

Ottelussa oli paljon hyvääkin, mutta lopputulos oli niistä paras. Marie Piuva muistaa aina tehdä sen mitä on sovittu, Toni Vaarala ja Jesse Puljujärvi tekivät maalit. Nollapeli on tietenkin osoitus puolustusasenteesta, sillä vastustaja ei ollut missään mielessä huono. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavana kohdataan turnauksen voittajasuosikki Mikkelin Kampparit.

Päivitys klo 23.15

No niin – päivitys vähän kesti kun piti kattoa tuo jäkiksen naisten pronssiottelu. Joukkue kävi karistelemassa pölyt hokkareista ja samalla hiottiin vähän kuvioita huomista varten. Joukkue oli varsin pirteällä jalalla ja vauhdilla mentiin. Reenin jälkeen iltapalalle ja seuraamaan olympialaisia. Nyt vain unta palloon ja huomenna Botnian kimppuun klo 11.50.

  Kuvassa iloinen joukkue reenien jälkeen Porvoossa

Päivitys klo 20.20

Vi är i Borgå! – tuo ruottia ja tarkoittaa, että Hotellilla ollaan. Majotuttu on, ATK -vastaavaa ei ole näkynyt, mutta sen verran olen “olkapään yli” oppinut, että yhteys nettiavaruuteen on saatu. Nettitoimittaja tavoitti Janne Lipposen lausuntoja varten. “Hotellihuoneet on isoja ja kaikki okei. Hissi on pieni(hissin valmistaja on ThyssenKrupp, näppylöitä näkyi, vaikka pinta oli hiottu – toim. huom.)  Sekin on hyvää, että kentälle on lyhyt matka”. 

Nyt lähetään vähän puistelemaan kuonia liikkeelle pitkän matkan jälkeen. Tänään tulee vielä yksi päivitys.

Päivitys klo 16.00

Huoltomiehillä on jo Takit auki

Jyväskylä – 7°C ja auringon paistetta. Hirvasniemen ABC:llä oli oli pöytä laitettu koreaksi. Syötiin hyvällä ruokahalulla Pottuja, lihakastiketta, makkaraa ja päälle mehujätskit-aikuisille automaatista huonot kahvit.

Jyväskylässä näkyi Maliniemen vanha rekka Scania vm. 2003 ”kaatopaikka kunnossa” -kuului asiantunteva lausunto. Veli-Maitin mukaan on olemassa vain kahdenlaisia autoja:”niitä joiden keulassa on tähti ja “Volvoja ja Scanioita -huutaa Nikke väliin” EI! -sanoo virkamiehen vakuuttavalla äänellä Veli-Matti”toisenlaiset autot ovat niitä joiden keulassa ei tähteä jostain syystä ole!” 

Pelimiehiltä pyydettäessä lausuntoja maailmanlaajuiseen jakeluun niin vastaukset putoilevat laiskasti “emmä nyt tiiä” ja sen semmoista. Elina sentään suostuu suostuu antamaan asiantuntevan lausunnon:”Fiilis on loistava! Tosin osa pojista on jo nukahtanut(ruoka teki tehtävänsä-toim. huom)”. Toistaiseksi kaikki hyvin seuraava asema on Heinola.

 Päivitys klo 13.30:

Kahvit on hörpätty Pulkkilassa ja nyt Pekka Jussila ohjaa vuoden 2009 mallin mersua Viitasaaren kohdalla. Joukkueenjohtaja Ilkka Lauri vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. ”Mehut on blantattu. Hirvaskankaalle on soitettu, että laittavat potut tulelle, kun olema tulossa”.

 Päivitys klo 12.30 jossain siellä

ATK-vastaavamme Juha Kangasniemi on laittanut nettitikun kuntoon pienten asennusongelmien(alle 3 h) jälkeen. 

Kohti etelää

Tätä lukiessanne olemme matkalla kohti Porvoon SM -kisoja. Matka alkoi klo 09.00 ja pojista ei saa oikein selvää kumpi harmittaa enemmän: koulupäivän väliin jääminen vai Ruotsin tippuminen Olympiakiekossa. Joukkueen kapteeni Niko Lauri tiivistää joukkueen tunnelmat torstai aamuna Oulun korkeudella: ”Ihan hyvät fiilikset – kaikki kunnossa! Ei minusta saa mithään nyt irti” Torniossa taas tyypillinen sää – 27°C

ToPV sai viimeistelyotteluunsa ennen SM-kisoja tutun joukkueen – Kalix Bandyn. Kalix tiedettiin hyvin luistelevaksi ja kovalyöntiseksi joukkueeksi. Viimeaikojen lämpimin – 20 °C päivä mahdollisti ottelun.  

Ottelu alkoi hyvällä jäällä vauhdikkaasti. Kalix oli ehkä hiukan hallitsevampi ja painoi tämän tästä pelin syvälle ToPV -päätyyn. Kalix toi palloa jatkuvasti keskeltä jäätä pitkin vahvasti. ToPV pelasi selvästi enemmän laitojen kautta. ToPV siirtyi johtoon Niko Laurin syötöstä Joonas Kangasniemen toimesta johtoon. Kalix tasoitti hyvän sommitelman päätteeksi. ToPV:n 2-1 johtomaalin sivalsi Lassi Kurtti rankkarista. Juuri ennen erän loppua Kalix tasoitti ansaitusti puoliaikatulokseksi 2-2. 

Toinen puoliaika alkoi ToPV painostuksella ja pian Markus Still siirsi laadukkaalla lyönnillä ToPV:n taas johtoon. Jälleen ToPV sai rankkarin, Antti Lahdenperää rikottiin maalintekotilanteessa. Nyt verkot pisti tötterölle Olli Mesilaakso. Tämän jälkeen Ottelu siirtyi yhä enemmän ToPV:n haltuun – hienot kuviot seurasivat toisiaan, mutta kesken painostuksen Kalix sai pallon hyvin vauhtiin ja pitkän kuljetuksen päätteeksi peli oli jälleen tasan. ToPV jatkoi hallintaa ja korkean syötön löi Markus Still tennislyönnillä suoraan ilmasta upeasti maalin kattoon. 5-4 jäi myös lopputulokseksi. Tulos oli oikeutettu toisen puoliajan hallinnan vuoksi.

Ottelussa haimme vain harjoiteltuja asioita- tuloksella ei ollut niin väliä. Onnistumiset harjoiteltujen asioiden tiimoilta antavat varmasti joukkueelle lisää itsevarmuutta ja luottamusta. Seuraava ottelu onkin avausottelumme Porvoon SM-kisoissa perjantaina Botniaan vastaan klo 11.50.

Lopuksi pitää kiittää Kalix Bandya, joka teki myös kaikkensa, jotta saimme hyvän harjoitusottelun ennen SM-kisoja(Vi tackar för Kalix Bandy som ställde upp för oss bästa möjligt sätt att vi fick en bra träningsmatch). Syvä kumarrus Kalixin suuntaan!

E-junnujen turnaukset jatkui Oulussa. Tämä olikin sitten viimeinen ennen 6-7.3 pelattavia SM-kisoja Jyväskylässä. Lauantai päivälle luvattiin kylmää keliä Ouluun ja tästä syystä useampi joukkue jätti tulematta sinne. Näiden joukkueiden puolesta voi vain harmitella, koska turnaus vedettiin läpi hienoissa olosuhteissa. Parhaassa mitä tänä talvena ollaan pelattu.Pakkasta kentällä oli päivän aikana 17-20 astetta. Kun siihen lisää vielä todella hyvät järjestelyt mitä Oulussa oli, niin aineksia olisi ollut hienoon tapahtumaan jos kaikki joukkueet olisi ollut mukana. Mukaan oli kuitenki uskaltanut lähteä Suomesta OLS ja ToPV sekä Ruotsista Kalix ja Karlsborg.

Me lähdettiin turnaukseen harjoittelemaan Suomeen tullutta uutta sääntöä, eli seitsämättä miestä kentällä. Samalla harjoiteltiin paitsiosääntöä, mikä oli nyt ensimmäistä kertaa tämän talven peleissä.

Ensimmäinen peli oli OLS vastaan. Tänä talvena hyviä ja tiukkoja pelejä ollaan heitä vastaan pelattu ja sellainen oli tämäkin. Vuorotellen käytiin verkkoja heiluttelemassa, mutta keltainen ryhmä oli piirunverran parempi voittaen 6-4.

Toinen ottelu oli KBK:ta vastaan.Peli ei ollut huono, mutta yksittäisiä virheitä tehtiin, vähän ehkä liikaakin. Vastustajan joukkueen Viktor Markadinia ei saatu kuriin, kaveri kuritti heti virheen jälkeen ja puoliajalle siirryttiin 4-0 tappiolla. Toisella puoliajalla saatiin paremmin ottelusta kiinni, samoin Viktor, hän kuitenkin viimeisteli 6 maalia meidän verkkoon!! Toinen puoliaika meille 4-3, mutta lopputulos oli kuitenkin 4-7 Karlsborgille.

Kolmas ottelu oli Kalixia vastaan. Ottelu oli tasainen ja ensimmäinen maali nähtiin vasta ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla. Kalix meni 1-0 johtoon. Toisella puoliajalla meno oli samantyylistä, mutta muutama helppo maali vastustajalle meidän virheen jälkeen vei koko ottelun heille 4-0. Lukemat ovat hieman harhaanjohtavat, koska oltiin pelissä tosi hyvällä jalalla liikkeellä ja tilanteita oli paljon vihreällä ryhmällä, mutta palloja ei vain saatu isokokoisen maalivahdin taakse. Puolustus pelasi todella hyvin ja saivat ansoitettua useita paitsioita vastustajalle. Vaikka hävittiinkin 4-0, niin valmentajan mielestä parasta peliä tänä talvena, niin taktisesti kuin pelillisestikin.

Kalix ja Karlsbor oli siis edennyt finaaliin, jonka Kalix sitten vei nimiinsä 6-1.

Meidän ottelut jatkui pronssipelillä OLS vastaan. Tässä pelissä meidän hyvä ja aktiivinen peli jatkui mitä pelattiin Kalixia vastaan. Ajettiin kunnolla miehiin, karvaus onnistui ja kun vielä puolustuslinja pysyi tiiviinä koko ottelun ajan, niin OLS ei saanut kuin muutaman tilanteen koko ottelun aikana. Ottelun hahmo oli ehdottomasti Antti Höynälä, hän viimeisteli meidän kaikki 3 maalia. Ottelu ja pronssiset mitallit matkasi Tornioon lukemin 3-0.

Antin ohella onnistujia turnauksessa oli koko joukkue, mutta maalivahtimme Jere Pirttimaa pelasi hyvän turnauksen ja ensimmäistä kertaa liberon paikalla pelannut Joonas Hiltunen piti alakerran tiiviinä. Joonas palkittiin meidän joukkueesta parhaana pelaajana.

Päivästä jäi valmennukselle hyvä ja huojentunut mieli. Peli ollaan saatu ihan hyvälle tasolle ja kehityskaari on kulkenut kokoajan ylöspäin. Hyvä niin, sillä SM-kisat ovat jo ihan kulman takana. Me pelataan vielä muutamia yksittäisiä harjoituspelejä ennen Jyväskylän reissua ja haetaan niistä se lopullinen fiilis ja asenne, että ollaan valmiita taistelemaan etelän kovia joukkueita vastaan.

Ruotsin 2-divisioonassa Evergreen jatkaa tappiottomasti jo neljättä kautta putkeen. Eilen kaatui alkukaudella kovassa vireessä Torniossakin jo vieraillut Luleå Bandy. Luvut alkavat olla sitä tuttua Evergreen tasoa 2-12 vierasvoitto. Kotona tosiaan pelasimme Luleåta vastaan 3-3 tasapelin tosin silloin Evergreen kärki oli hieman ruosteessa mm. alle kirjoittanut viimesteli kiikarit ensimmäisen kerran Evergreenin pelaajauran aikana. Ehkä tuolloin painoi myös erittäin kova teoreettis-hypoteettinen lajiharjoittelujakso monine tentteineen.

Tästä onkin sitten helppo rakentaa jääpallo asiantutemuksellinen aasinsilta eiliseen peliin, mutta ensin itse kysymys? Mikä on yksitoista kahdestatoista? Tämä ei liity mitenkään aikaan, vaikka Evergreenin kohdalla se tuntuukin pysähtyneen tappiottomuuden aikaan. No, päästetään lukijat piinasta, se on tietysti eilisessä pelissä Evergreenin kärjen tekemien maalien yhteismäärä. Maallikosta tuntuu helposti siltä, että joukkue on pelkästään tehokkaan kärjen varassa. Totuus kuitenkin on se, että Evergreen on yksi maailman tarkimmin roolitetuista joukkueista, mikä lienee syynä myös jatkuvaan tappiottomuuden aikakauteen. Seuraavassa kasittelen eilistä peliä nimenomaan pelitaktisesta ja pelaajien roolituksien näkökulmasta.

Olosuhteiden huomiointi; se on yksi menestyksen kulmakivistä, kuten eilenkin. Peli pelattiin Luleån jääpallopyhätössä iltaotteluna, missä molempien lamppujen valossa kentälle jäi joitakin huonommin valaistuja alueita. Tästä syystä kaikki ne, joilla todettiin olevan hieman ns. ikänäköä sijoitettiin mahdollisimman kauas omasta maalista, toisin sanoen joko kärkeen tai vaihtoon. Oman lisän olosuhteisiin toi vastustajan pelipaidan väri eli vihreä, jota ei muuten muistettu edelliseltä kaudelta. Tästä seurasi, että Evergreen joutui ottamaan käyttöön ns. ”kakkospaidat”, missä värit ja koot vaihtelivat mustan, sinisen, tumman jne. välillä ja osa näytti pelaavan –20 asteen pakkasessa meidän kesä-kakkospaidoilla, mikä luonnollisesti on T-paita. Moittivat puoliajalla hieman vilpoisiksi aina silloin kun piti olla vaihdossa. Tästä seurasi tiukka määräys vähentää syöttöjen lukumäärä minimiin, tunnistusvirheistä johtuvien harhasyöttöjen eliminoimiseksi. Tässäkin onnistuttiin melko mukavasti, jonkin verran pelikuri löystyi pelin jo ratkettua, sillä muutamia hyökkäyksiä nähtiin toisella puolikkaalla, missä tuli parikin peräkkäistä syöttöä (onneksi omille).

Luonnon jäällä pelattaessa myös jää asettaa roolitukselle ja pelitaktiikalle omat vaatimukset. Letkulla jäädytetty jää on usein yllättävän mäkinen ja siksi on tärkeää, että keskikentälle saadaan hyviä ”retkiluistelijoita”, jotka pystyvät pitkillä yksilökuljetuksilla kiertelemään pahimmat paikat ja hyvä henkilökohtainen taitotaso varmistaa pallon pysymisen lavassa näissäkin olosuhteissa. Keskikenttä on Evergreenin pelikäsikirjassa ns. ”meän alue”, johon vastustajalla ei ole mitään asiaa, tällä alueella ei missään tapauksessa saa menettää palloja eikä saa tulla harhasyöttöjä, siksi eilenkin Höynälän veljekset sekä T. Ohtonen ottivat kyseisen alueen täysin haltuun. Tällä alueella ei annettu pelinrakentelu vaiheessa yhtään harhasyöttöä tai ylipäätään syöttöä. Varmaa peliä pojat.

Pelikäsikirjan tuntemus; tässä onkin sitten pelimme osa-alue, missä erotumme vastustajista selkeimmin. Vai miltä kuulostaa seuraava pätkä Evergreenin taktiikkapalaverista. Peli aloitetaan ylähäsyllä 2-3-2-3, kun vastustaja joutuu ahtaalle siirrytään lennosta tiukempaa karvausjärjstelmään ”otetaan vaikka 9-1 karvaus jos vastustajan liike on huono”. Puolustuksen ”sota-alue on 17 metrin korko kaaresta, minkä jälkeen vastustajalle ei ole varattu muita kuin makuupaikkoja”. Omin jäähyjen aikana voidaan sitten pelata ”TRAPP:iä” eli kansankielelle muutettuna ”tukimiehet rappaa ja alakerta pelaa pitkää ”. Kulmat pelataan sitten järjestyksessa 122, 34jr6 ja 200 molemmilta puolin. Pelikäsikirjaa en tietenkää voi paljastaa, mutta valotetaan näitä kulmia sen verran, että viimeinen kulmakikan tunnus antaa ”vihiä” pallon nopeudesta. Kuulosta ehkä teoreettisella, mutta ajan säästämiseksi olemme todenneet sen välttämättömäksi. Näin jää sopivasti aikaa ennen peliä rupatella muistakin kuin peliin liittyvistä asioista, eikä sitten jännitellä yhtään.

Roolitus eri pelipaikoille; Maalivahtipeli, siinä on tärkeätä päästää vähemmän maaleja kuin vastustajan maalivahti ja pitää omaa joukkuetta pystössä vaikeilla hetkillä. Evergreenissä tämä tarkoittaa normaalipelissä päästä vähemmän kuin 7.

Puolustajat, pelaa aina luitamyöten, ensimmäinen kosketus on tärkein. Kun ajat vastustajan kylkeen ja siitä kuuluu samanlainen ääni kun lyödään lekalla näkkileipäpakettiin, pelaat luultavasti riittävän kovaa.

Keskikenttä- ja tukimiehet, pidä pallo aina itsellä ennen huonoa syöttöä, kuljeta yksin ja annan lopuksi pallo omalle kärkimiehelle, joka toimittaa sen maaliin. Jos kärkimiehiä ei satu olemaan siinä lähellä mee yksin ja tee maali.

Kärkimiehet, kentän helpoin paikka, muista aina mitä Evergreenin pelikäsikirjan kaikilla sivuilla lukee isolla; ITE, ITE, ITE, ITE…..ITE ja pallot säkkiin. Niin soon.

Tämä luettuasi ymmärrät miksi Evergreen on ns. kestomenestyjä. Toivottasti eilisen pelin lopputuloksen syyt selvisivät sinullekin tämän pelien taktisten ja roolitusten tiivistelmän myötä. Ei sole poikaa mikhän, lissää kirjotellaan jos pärjätään.

Evergreen Luleåssa: Anttu Sailas, Gej Janne, Kim Karjalainen, Aleksi Mällinen, Timo Kurtti, Pertti Lauri, Raimo Höynälä, Markku Höynälä, Tapani Ohtonen, Joni Järvelin, Heikki Tilja sekä Larry Huikka

-Nettitoimitus Pirkankadulta-

Eilen pelattiin Oulussa SM-karsintojen päätösottelu. Ennakkona tiedettiin, että jos hävitään korkeintaan 5 maalilla niin voitetaan oma SM-karsintalohko.

Oulussa oli hieno jääpalloilma -10° Celsiusta ja auringon paiste. Castrenin kentän jää oli todella huonossa kunnossa. Itsekkin olen nähnyt “pelin poikineen” enkä muista näin huonoa jäätä nähneeni. Jää oli murentunut kuin rikki mennyt auton tuulilasi. 

Jään nähtyäni muutin pelitaktiikkaa – ei pelattu normaalia avauspeliä, eikä karvattu kuten normaalisti. Tästä myöhemmin.. Peli alkoi vauhdikkaasti ja tasaisesti. Ensimmäisellä puoliajalla ei pelimme onnistunut lainkaan – täyttä sotkua. Vastustaja teki kaksi identtistä maalia – kulmalyönti epäonnistui ja pallo jäi pyörimään maalillemme, kunnes vastustaja löi sen sisään. Oma avausmaali tuli ruuhkasta – paikalla Marie Piuva ja toisen Markus Still karkasi pakeilta ja pisti pallon varmasti sisään. Puoliaikatulos 2 – 2 oli oikeutettu.

Toinen puoliaika alkoi mainoisti, Niko Lauri iski pallon maalin kattoon ja karvauksemme alkoi purra Oululaisiin – kaikki alkoi näyttää hyvältä. Sitten yhtäkkiä saimme kaksi jäähyä suunnilleen yhtäaikaa ja menetimme luonnollisesti otteen peliin. OLS sai painettua pelin päätyymme ja täysin yksin unohdettu hyökkääjä löi tasoituksen hienosti. Kun saimme jäähyt pois, saimme pari maukasta paikkaa, mutta ilman maalia. Kun ottelua oli jäljellä 2 minuuttia OLS teki voittomaalin ja näin ensimmäinen SM-karsintasarjan tappio oli selvä. Lopputulos 4-3 OLS:lle.

Näin jälkeenpäin pitää allekirjoittaneen ottaa vastuu tappiosta. Oma avauspeli muutettiin huonon jään vuoksi. Myös normaali karvaustaktiikka jätettiin “koppiin” ja yritettiin pelata taktiikalla, joka käytiin läpi vain fläppitaululla! Siis ilman yhtään harjoitusta! Tietenkin voin selitellä, että “jää oli niin huono, mutta…”. Myös vastustajalle täytyy antaa arvoa – pelasi rohkeasti alhaalta asti palloa halliten.

Huomenna uusi yritys “tyttöjämme” vastaan, valmentajan virheet pois hyvä tulee…

Sandviken P16-joukkue haki helpon 15-0 (6-0) voiton C-junnuista la iltana Akelius Cape East Arenalta. Ottelu oli C-junnuilta kauden heikoin ja haluttomin esitys eikä lohduta yhtään muistella niukkaa 9-12 tappiota hienolla Göransson Arenalla. Tähän asti kaikki Ruotsin sarjan “toplagetit” on pystytty haastamaan tasapäisesti, mutta tällä kertaa haastaminen puuttui. Ei tappiota tarvi selittää, sillä sen verran parempi Sandviken oli,  mutta lukuisat poisjäännit(loukkaantumiset ja sairastumiset) verottivat pelaajamäärää. Tämä näkyi tosin jo pitkin viikkoa ja se näkyi myös harjoituksissa kaikin tavoin negatiivisesti. Huono peli oli odotettu seuraus. Niin pelaat kuin harjoittelet näkyi todella hyvin.

Täytyy kyllä myöntää, että Sandviken oli todella tehokas maalipaikoissaan, sillä he käyttivät lähes kaikki vähänkään maalipaikalta haiskahtaneet tilanteet hyväkseen ja pistivät pallot varmasti reppuun. Tämä oli ottelun ratkaisu ei niinkään kenttätapahtumien hallinta, koska ToPV pelasi aika ajoin ihan kohtuullisesti ja pystyi pelin aikana luomaan 8-10 samanlaista maalipaikkaa mistä tehokas vastustaja teki maalinsa.

Sandvikenin tehomiehinä hääri #22 Lucas Sjöberg (4 maalia) ja # 9 Andreas Nilsson (3 maalia), joka esiintyi myös Porvoossa pari viikkoa sitten MM-kultaa voittaneessa Ruotsin P15-maajoukkueessa. Näin tuore maailmanmestari näytti pelaamisen mallia kotijoukkueen neljälle MM-pronssipojille.

Vastustaja päästettiin liian helposti ajamaan keskeltä hyviin maalipaikkoihin huonon keskikentän puolustamisen ja takakarvauksen puutteen vuoksi. Tässä asiassa näkyi juuri haluttomuus. Vastaavasti vastustaja teki nöyrästi töitä myös kotiin päin ja pystyi kääntämään kotijoukkueen hyökkäykset nopeasti tehokkaiksi vastaiskuiksi. Tappiot pitää unohtaa nopeasti, mutta jotain siitä pitää ottaa opiksi ja joukkueenjohto käy tilanteesta omat keskustelut päävalmentajan kanssa, jolla on asiaan varmasti hyvää ja omakohtaista tietoa tappiollisen Kungälv pelin johdosta :=)

Ruotsinsarjassa on jäljellä vieraspelit Sundsvallissa ja Bollnäsissä ensi viikonloppuna olettaen, että joukkueeseen saadaan riittävästi pelikuntoisia pelaajia. SM-lopputurnaus on kolmen viikon päästä ja siihen mennessä täytyy tapahtua positiivinen muutos myös harjoitusvahvuudessa tai peli tulee olemaan Varkaudessa sekaisin kuin “Haminan kaupunki”, Matti Nykästä lainaten. Yksilötasolla ollaan hyvässä tilanteessa, mutta joukkuepeli tökkii todella pahasti ja siihen auttaa vain koko joukkueen yhteiset harjoitukset. Tähän pitää kiinnittää nyt huomiota koko joukkueenjohdon toimesta.