Jääpallofinaalissa ei pelaamalla selvyyttä!
Ennakkotunnelmat jääpallofinaalista kaksijakoiset – finaali oli viety jääpallon 100 –vuotisen historian takia Helsinkiin ja näin Palloveikot menetti tärkeän kotiedun. Toisaalta finaalissa olivat koko kauden parasta jääpallo-osaamista esittävät joukkueet. Suomen Urheilulehti vaihtoi mestarisuosikkinsa HIFK:n juuri ennen finaalia OLS:iin. Veikkaajan asiantuntijat luottivat Palloveikkoihin.
Saapuessani kentälle ihmettelin suuresti kenttämiesten toimia –vettä laitettiin lumisateessa kentälle! Näin pilattiin osaltaan ensimmäisen puoliajan pelaaminen jäätä pitkin ja pelaajat kadottivat oudosti kontrollinsa palloon ja tästä syystä riskejä vältettiin.
Ensimmäinen puoliaika oli OLS lievää hallintaa, varsinkin maalipaikat menivät selvästi OLS:lle. Samuli Niskanen oli elementissään ja teki myös puoliajan ainoan maalin lyömällä pallon helponnäköisesti Erkki Koivurannan taakse.
OLS karvasi voimakkaasti ylhäältä ja Palloveikot olivat vaikeuksissa hyökkäyksiin lähtöjensä kanssa. Todella harvoin päästiin vihreäpaitojen tyypilliseen nousuun, jossa pallollisella oli rinnallaan useita syöttövaihtoehtoja. Hyökkäyksiin nousut olivat enemmänkin yksilösuoritusten varassa. OLS katsoi erityisen tarkasti Igor Zolotarevin lähdöt – häntä rikottiin heti kun Iku pääsi vauhtiin. Myös Peter Noren näytti olevan erityistarkkailussa. Palloveikkojen tilanteet olivat harvassa.
Toisella puoliajalla nähtiin sitten vihreävalkoinen kone, joka nousi 1 – 3 tappioasemasta tasoihin. Jää oli huomattavasti parempi ja nyt vihreäpaidat olivat selvästi parempi joukkue. Tilanteita tuli hoitaa peli kotiin, mutta maalipaikat tulivat vain ”väärille miehille”. Puoliaika oli kuitenkin hyvä esitys!
Jatkoajalla ToPV siirtyi nopeasti 5 – 3 johtoon ja joukkue alkoi sen jälkeen selvästi löysäämään ja passivoitumaan. OLS ei jättänyt tätä tilannetta käyttämättä ja tuli vängällä rinnalle. Vielä kerran ToPV hankkiutui johtoon ja taas luultiin, että tämä on tässä. Mutta kulta jäi tällä kertaa 30 sekunnin päähän!
OLS oli rankkareissa sitten parempi. Ja kulta matkasi vaihteeksi Ouluun – Lainaan - kuten Julle pelin jälkeen sanoi.
Palloveikkojen paras pelaaja oli Jari Vaattovaara, jonka taito tehdä maaleja on maaginen.
Ottelussa olisi voinut käydä miten tahansa. Molemmilla joukkueilla oli etsikkoaikansa. Ottelun ratkaisu oli mielestäni useamman vihreäpaidan ”huono päivä” ja kun näille herroille sattui vielä parhaat paikat ratkaista ottelu niin tulos on tämä.
Palloveikot osoitti kuitenkin, että huononakin päivänä taistellaan kullasta, rankkareilla ei saisi missään lajissa ratkaista mestaruutta – se on fakta!
Don Make kokoaa kyllä joukkonsa ja tulevana kautena saamme nähdä varmasti sisuuntuneen ryhmän taistelemassa taas kirkkaimmasta mitallista Haaparannalla?